tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kuntotestausta

Yliopisto projektin lopputestien cooperin testi oli tänään. Odotin tuloksen jäävän aloitustestistä selvästi, koska treenaukseni keskeytyi keuhkoputken tulehdukseen. Paransin kuitenkin aloitustulostani hieman, mikä johtui osittain kannustuksesta (ja osittain kunnon paranemista, toivon).

Nyt siis juoksin 2650 metriä. Ei mitään eliittitulos, mutta minulle hyvä. Lähinnä kertoo minulle että olen parantunut taudistani.

Minulla on haavena juosta joskus cooperin testissä oli 3000m. Se ei ole lainkaan mahdoton tulos, toivon ja luulen. Juoksin cooperini Hippos hallissa, 200 metrin sisäradalla. Keskimäärin käytin siis kierrokseen 54,34 sekunttia. Haaveni 3000 edellyttäisi 48s kierrosnopeutta. Tuo nopeus ylittyikin ensimmäisellä ja viimeisellä kierroksella, joihin meni 47,7 sekunttia ja 45,6 sekunttia. Hitain kierros taisi olla puolivälissä ja siihen meni tasan 60 sekunttia. Nopeus 3000 rikkomiseen minulla on, pitää vaan saada kestävyyttä lisää.

Hauska havainto oli se että cooperin testissä keskinopeuteni oli 13,25 km/h, ja treeniohjelmassani oli 4 minuutin intervalleja 12,6 km/h nopeudella 2 minuutin palautuksilla. Eli siis juoksin cooperin 12 minuuttia noita inhoamiani intervalleja selvästi nopeammin. Ei ne siis niin pahoja olekaan. Pitänee ehkä ottaa noita jossain määrin mukaan treeniohjelmaani ennen syksyn kisaa, mikä se sitten matkaltaan onkaan.

Johtopäätöksiä

Jos haluaa kehittyä juoksemisessa niin asiantunteva valmentaja on todella hieno juttu. Ja oman kunnon testaus luo mukavasti ryhtiä treenaukseen. Armeijassa pitkään alokkaita kouluttanut ystäväni totesi tuosta 3000 tavoitteestani että tuolla pohjakunnolla saat 3 tonnia rikki helposti kolmen kuukauden treenillä. Nyt vaan pitää pohtia että missä määrin haluan rikkoa 3000 metriä ja missä määrin treenata kestävyyttä maratonia tai puolimaratonia varten.

Tämän projektin alkaessa tavoitteenani oli saada vähintään 2700 rikki projektin päätteeksi, mutta tämän tavoitteen epäonnistuminen ei suuremmin harmita, koska olosuhteet olivat niin kovasti sitä vastaan. 

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Ja askel taakse taas vaihteen vuoksi

Minimalistisiin jalkineisiin siirtyminen kannattaa tosiaan tehdä hyvin rauhallisesti. Itse tein sen melko puhtaasti kävellen, mutta sattuman oikusta minulla tulikin kävelyä sitten liikaa. Liikaa on 2x 30 min 4 päivänä viikossa. Aloin saamaan oikean jalan päkiään terävää pistävää kipua, niin kuin astuisi neulan päälle. Pitää nyt vähäksi aikaa vähän vähentää kävelyäkin.

Todennäköisesti tuo kävelyllä uuden tyylisiin kenkiin totuttelu olisi toiminut, jos olisin kävellyt enemmän aikaisemmin, mutta nyt tuli käytännössä liikaa kävelyä liian nopeasti ja vielä uuden tyylisillä jalkineilla. Aika toivottomalta alkaa tämä juoksijaksi kehittyminen vaikuttamaan, kun aina on jokin paikka rikki rasitusvammasta tai vastaavasta.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Jalat kuntoon

Lupasin viimeksi kirjoittaa ajatuksistani sen suhteen miten saisin jalkani juoksukuntoon. Tässä niitä nyt tulee.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, totesi Asicin juoksuklinikan fysioterapeutti viime syksynä että jaloissani on voimakas ylipronaatio ja matala jalkaholvi ja hän suosittelikin minulle voimakkaasti tuettuja kenkiä jotka hankinkin. Ikävä kyllä niillä kengillä en ole pystynyt kahta peräkkäistä lenkkiä tekemään ilman penikoiden kipeytymistä, jonka olen itse diagnosoinut vammaksi nimeltään Medial Tibia Stress Syndrome (MTSS). Nyt minusta tuntuu että nuo kengät ovat osittain jalkaongelmieni takana.

Sen sijaan että jatkan tappelemista vanhalla mallilla, ajattelin että ehkä parempi yrittää korjata ongelmat vaivojen taustalla. Tähän sain inspiraatiota ja vinkkejä mm. siitä kun Ethan Newberry (The Ginger Runner) haastatteli Brandon woodia Ginger runner Live episodi #9:ssä. Wood suosittelee juoksijoita palaamaan nollaan (juoksemaan 5-10 minuuttia paljain jaloin) ja tutkimaan siitä lähtien että missä vika.

Hankin äskettäin Merrellin minimalistiset barefoot kengät (Merrell road glove 2), joita aion käyttää arkena mahdollisimman paljon kävelykenkinä, ja ehkä joskus lyhyillä juoksulenkeillä. Tällä yritän saada jalkani vahvistumaan sieltä mistä ne ovat luonnollisen askelluksn kannalta heikoimmillaan. Kaivoin myös varastosta esiin vanhat Vibram FiveFinger tossuni, joita aion kesällä käyttää, jos en juoksemiseen, niin ainakin kävelyyn ja jalkojeni kuntouttamiseen.

Vastaavasti aion myös panostaa jalkojen ja keskivartalon lihastasapainon parantamiseen. Joku fysioterapeutti tai juoksija totesi netissä jossain haastattelussa (lupaan pitää silmäni auki jos törmään tähän uudestaan), että usein polven ongelmat johtuvat lantion ja selän lihasepätasapainosta ja sääriongelmat (kuten MTSS) nilkan ja jalkaterän lihasten epätasapainosta tai asentovirheistä. Yritän siis saada lihaksia vahvistumaan ennen kuin odotan että pystyn juoksemaan kunnolla. Netissä Sally McRae antaa tähän hyviä vinkkejä. Myös ystäväni Milka Rajala, koulutukseltaan liikunnanohjaaja, puhuu voimakkaasti juoksijoiden lihashuollon puolesta.

Olen myös tullut siihen tulokseen että ruokavalio vaikuttaa aika paljon urheiluvammojen syntyyn (ylläri?). Kun syö terveellisesti, pystyy elimistö korjaamaan itsensä kunnolla. Terveellisellä tarkoitan tässä vain sitä että saa tarpeeksi energiaa ja makroaineita ruuastaan. Itse uskon ruokavaliossa monipuolisuuteen. Tämän enempää en ota antaa sen puolesta mllainen on terveellinen ruokavalio.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Comeback

Sairastuin 24.3. keuhkoputkentulehduksen, josta toipuminen vei noin 3 viikkoa, joista kaksi meni toipilaana sänkypotilaana ja yksi toipuneempana raatona. Tämä on sekoittanut koko kuntoilu harrastukseni melko tehokkaasti. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani yliopiston projekti pitää käytännössä keskeyttää osaltani.

Palaamiseni fyysisen aktiivisuuden pariin tapahtui minulle tyypilliseen all-or-nothing tyyliin. Tein erään ystäväni kanssa vähän yli neljän tunnin pyöräretken, josta noin tunti oli kävelyä metsässä. Kävimme Lullinvuoren luolalla. Alla pari kuvaa Lullinvuoren luolalta. Tuo on hieno paikka, jossa kannattaa vierailla. Kuvat eivät ole mainitulta retkeltä.




Tällä hetkellä syksyinen tavoitteeni, maraton, vaikuttaa melko mahdottomalta. Jo ennen sairastumistani, vähänkään pidemmät lenkit aiheuttivat radikaalia jalkojen kipeytymistä, enkä usko pakkolomani asiaa parantaneen. Tosin, minulla on tähän liittyen muutamia ajatuksia joita ajattelin kokeilla. Niistä enemmän seuraavassa postauksessa ensi tiistaina.

Pohdinnan jälkeen heitin vanhan treeniohjelmani virtuaaliseen roskakoriin ja aloin tekemään uutta. Uusi ohjelma tulee sisältämään paljon kävelyä. Näyttää vähän siltä että penikkani kipeytyvät nimenomaan juoksemisesta, ei kävelystä. Testaan tätä hypoteesia ja toivon että sitä kautta saan itseni taas sisään juoksemiseen.

Lähtökohdaksi ajattelin Jeff Galowayn ohjelmaa, jonka idea on suurinpiirtein se että juostaan viisi minuuttia ja kävellään yksi. Tosin, ajattelin tehdä toisinpäin, eli kävellä viisi minuuttia ja sitten juosta yhden. Ja lisäksi ajattelin parantaa kuntoa pyöräilemällä ja voima-/lihaskuntoharjoittelulla. Oikeastaan tämän voisi jo nimeä maraton 2015 projektiksi. Eli peruskuntoa ensi vuotta varten. Jos jotain olen elämästä oppinut, niin sen että välillä tavoitteiden pitää olla tarpeeksi kaukana.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Taisteluni sykemittarin kanssa ja hyvää asiakaspalvelua

Minulla on noin 10 vuotta vanha Polar S610i sykemittari, jota olen tähän asti käyttänyt ilolla. Aikanaan tuon mittarin hienous oli se että siltä sai harjoitusten syketiedot siirrettyä infrapuna yhteyden kautta tietokoneelle tarkempaa analysointia varten. Mittarin mukana tullut infrapunalukija käyttää RS-232 DE-9 liitintä.

Nyt kun olen aloittanut liikunnan aktiivisemmin haluan taas saada harjoitukseni taas sykemittarilta tietokoneelle. Ikävä kyllä vanha pöytäkoneeni, johon minulla on Polarin infrapunalukulaite, on parhaat päivänsä nähnyt, joten minulla on aktiivinen tarve saada harjoitukset uudelle tietokoneelleni, jossa ei enää sarjaporttia (DE-9) ole. Tilasin Jyväskylän forumin Top-Sportin kautta Polarilta uuden infrapunalukijan. Ikävä kyllä Polar lähetti minulle nimenomaan DE-9 liittimellä varustetun lukijan, eikä USB lukijaa. Asiaa selvitellessä Polarin asiakaspalvelu vakuutti että heillä ei enää ole S610i yhteensopivaa infrapunalukijaa USB liittimellä. Tosin, Polarin oma nettikauppa väittää muuta. Nettikaupasta siis sopiva lisälaite löytyy.

Minulle hyödyttömän lukijan palautus onnistui Top-Sportilla ongelmitta, siitä pisteet heille. Sain rahat takaisin. Laitoin tästä ilahtuneena positiivista asiakaspalautetta Top-Sportille torstaina 27.2, jossa kerroin tilanteen kiemurat. Perjantai aamulla 28.2. minulla oli sähköpostissani vastaus Top-Sportin myymäläpäälliköltä, jossa pahoiteltiin asiaa. Ennen puolta päivää sain uuden sähköpostin myymäläpäälliköltä jossa hän sanoi seuraavaa: "laitoin aamulla viestiä Polarille sinun antamastasi palautteesta ja he lupasivat hyvittää sinua ja lähettää tuotteen ilmaiseksi. Soittelen sinulle kun se on saapunut meille !"

Olin kuin puulla päähän lyöty. Mitä ihmettä. Tätä en uskonut tapahtuvan. Näemmä myymäläpäällikkö otti tosiaan asian omakseen. Sain myös Polarilta asiakaspalautteeseeni vastauksen, josta kävi ilmi että virheen syynä oli ollut tietokatkos Polarille soittaneen myyjän ja asiakaspalvelun välillä. Tuosta S610:sta on kaksi versiota, vanhempi S610 ja minulla oleva S610i. Vanhempaan S610:n ei saa USB liittimellä varustettua lukijaa, kun taas tuoreempaan S610i mittariin saa. Polar tarjoutui lähettämään minulle tuon linkittämäni IrDA lukijan testattavaksi että toimiiko se mittarini kanssa. Tässä vaiheessa minulle kuitenkin oli jo tullut kyseinen lukija Top-Sportista joten sitä en enää tarvinnut.

Pakko sanoa että Top-Sport ansaitsi tässä asiassa täydet pisteet ainakin minun silmissäni. Kiitos Top-Sport, kiitos Polar. Nyt minulla on taas käyttökelpoinen mittari.

torstai 27. helmikuuta 2014

Matkani tähän asti


Viime syksynä (14.9.2013) juoksin Finlandia maratonin yhteydessä järjestetyn Finlandia kympin, eli 10km kilpailun. Tavoitteeni oli juosta kymppi alle tuntiin, ja lopullinen aikana oli 58:49. Tämän ensimmäisen nautinnollisen juoksukilpailun jälkeisessä grillijuhlassa naapurini kanssa (mies joka juoksi saman kilpailun kanssani, vaikka hänelle lääkäri sanoi muutama vuosi sitten että "ikinä et kävele ilman kävelykeppiä") heräsi idea juosta 2014 Finlandia maraton.

Tämän lievästi hullun pohdinnan jälkeen teimme treeniohjelmat ensi vuotta varten, ja päätimme ainakin yrittää. Jos ei kunto syksyllä tunnu riittävän maratoniin, niin sitten puolikas tai kymppi uusiksi.

Omalta osaltani treenaus on sujunut helmikuulle 2014 asti melko heikosti, koska on ollut kaikenlaista muka tärkeämpää tekemistä. Helmikuussa pääsin kuitenkin mukaan yliopiston opiskelijoiden projektiin koekaniiniksi. Projektissa he testaavat koehenkilöt ja laativat heille treeniohjelmat pariksi kuukaudeksi ja sitten testaavat uudestaan että onko kehitystä tapahtunut. Alkutesteissä sain kohtalaisen hyvät tulokset (cooperin testissä 2620, ja maksimihapenottokyky testissä 54 ml/min/kg). Siitä on tarkoitus parantaa.

Treeniohjelmani on nyt alkanut, ja otettu yksi askel eteen ja kaksi taaksepäin. Viime kesänä minua vaivasi kaksi ongelmaa. Juoksijan polvi (ITB (=iliotibial band)- syndrooma) sekä säärien kipu (penikkatauti eli MTSS (Medial tibial stress syndrome)). Syksyllä sain Asicin juoksuklinikan fysioterapeutilta kenkävinkkejä ja ostin uudet kengät, jotka tuntuivat ratkaisseen kummatkin ongelmat. Itse kympin kisassa, jonka juoksin suositelluilla kengillä, kumpikin oire vaivasi, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Olin tulokseen tyytyväinen, koska pisin lenkki ennen kisaa oli vain 5 kilometriä.

Ja sitten siitä takapakista. Tammikuussa 2014 ja edeltäneessä joulukuussa sain muutaman 8 km lenkin oireetta alle, mutta yliopiston projektin aloitus testien jälkeen penikkatauti palasi takaisin. Tällä hetkellä juoksemisesta ei tule mitään. Ja se ottaa suunnattomasti päähän. Osittain maraton harjoittelun takia, siihen tosin ehdin saamaan jalan kuntoon, mutta pääosin siksi että nyt en saa kunnon hyötyä tästä yliopiston projektista, kun pitää rukata sen harjoitusohjelmaa penteleen penikoiden mukaan. Mutta onneksi harjoitusohjelmani tekijä suhtautuu asiaan ammattimaisesti ja osasi heti muuttaa harjoitusohjelmaani sisältämään enemmän korvaavaa harjoittelua, jota tehdessä jalat saavat toipua.

Joka tapauksessa, positiivista on se että syksyn jälkeen tuo polvi ei ole mainittavasti oireillut.

Matkani maratonille

Olen päättänyt juosta maratonin. Ehkä ensi syksynä, ehkä puolentoista vuoden kuluttua. Riippuu siitä miten paikat kestävät. Tämän blogin tarkoitus on toimia ikään kuin julkisena tunnustuksena projektistani, ja sitä kautta motivoida minua harjoittelemaan. Samalla tämän on tarkoitus olla eräänlainen päiväkirja, ja sitä kautta reflektointiväline minulle. Pyrin päivittämään tätä blogia jossain muodossa kerran viikossa.